Näkökulmia Marxin väitöskirjan ajankohtaisuudesta
Olin joskus 4-5 vuotta sitten iloisesti yllättynyt, kun lähiökirjastosta osui käsiini itsensä Karl Marxin oma väitöskirja (sen suomennos). Olin tästä mielissäni pääosin sen vuoksi, että olen itse filosofian pitkän ajan harrastajana, usein miettinyt myös sitä, kuinka Marx oli aikoinaan päätynyt juuri filosofiseen materialismiin ja erityisesti, sen dialektisesti muotoiltuihin perusteisiin.
Tiesin kyllä ennestään, että marxilaisuus oli itse kehittynyt siltä perustalta, joka oli alkuaan pohjautunut Hegelin laajaan dialektisen filosofian pohjustustyöhön, mutta tarkkaa kuvaa Marxin oman kehityksen kulusta en ollut mistään elämänkerrallisista kirjoituksista saanut. Tätä taustaa vasten koin suurta kiinnostusta niihin lähtökohtiin, joista dialektisen materialismin juuret oli marxilaisuuteen alunperin ammennettu ja sitten johdonmukaisesti muokattu teoreettiseksi tutkimusmetodiksi ja tieteellisen maailmankatsomuksellisen opin pohjaksi.
Edellisten näkökohtien ohella eräs syy miksi juuri tuo teos oli minulle
mieleen, oli että on paljon keskusteltu siitä hieman hassunkurisesta
kysymyksestä, milloin Marxista tuli marxilainen? Olen itse ollut aina
kiinnostunut asioiden "syvemmästä alkuperästä", joka on itselleni vakava filosofinen perustekysymys. Nuoren Marxin väitöskirja vahvisti ja
selkeytti paljon sitä omaa käsitystäni, että Marx oli todellinen
"dialektinen materialisti" jo kohta tuon väitöksensä tekemisen
jälkeen. Jo väitöskirjan nimi on haastava: "Demokritoksen ja Epikuroksen
luonnonfilosofian ero".
Lisäksi tahdon mainita, että tämä aihepiiri on ollut itselleni suuren mielenkiinnon kohteena, koska juuri atomismi ja jo kreikkalaisten sille luoma perusta on yhä edelleen säilyttänyt ajankohtaisuutensa, nyt vain muuntuneena "alkeishiukkas- problematiikaksi".
Tämän alueen teoreettisfysikaalinen tutkimus, on yhä edelleen intensiivisen tieteellisen työskentelyn alaisena laajentuneena nyt myös avaruustutkimuksen ja kosmologian piiriin. Osaltaan se nyt myös huipentuu niissä valtaisissa laiteresursseissa, jotka esimerkiksi Euroopan LHC:n tai Yhdysvaltain Fermilabin ym. jättimäiset hiukkaskiihdyttimet ovat tälle tärkeälle alalle tuoneet. Ongelmaksi tieteessä ja fysiikassa eritoten on usein historiassa ollut teorian jääminen "jälkeen" ja sitten sen saattaminen ajantasaiseksi suunnattomien uusien "atomististen tietojen" suhteen.
Liitän tähän vielä erään mielenkiintoisen lainauksen:
"Jos todella ymmärtää kvanttimekaniikan keskeisen sisällön ja sen välttämättömyyden maailman rakenteessa, se pitäisi pystyä ilmaisemaan yhdellä selkeällä, yksinkertaisella lauseella... Tieteen vallankumouksellisinta keksintöä ei ole vielä tehty! Eikä sitä tehdä kvanttia kyseenalaistamalla, vaan paljastamalla se äärimmäisen yksinkertainen asia, jonka seuraus kvantti on.”
John Wheeler, (Von Bayer: ”Kesytetty atomi”, s. 229, Art House, 1993).
ESITTELY:
Jyväskylän yliopiston Marx-tutkija, filosofi Olli-Pekka Moisio painottaa myös sitä, kuinka Marx oli syvästi huolissaan ihmisen ja luonnon välisten suhteiden muutoksesta.
- Marxin huoli ihmisen ja luonnon suhteiden muutoksesta kapitalismin ja teollistumisen kehityksessä juontaa tähän teokseen. Tämän teoksen julkaiseminen on todellinen kulttuuriteko. Siitä kiitos SoPhille!, tähdentää Moisio.
Karl Marx: Demokritoksen ja Epikuroksen luonnonfilosofian ero. Toimittaneet SoPhi ja Karl Marx -seura. Suomentanut Jukka Heiskanen. Nidottu, n. 240 s. Minerva Kustannus Oy, Jyväskylä, 2005.
Lisäksi tahdon mainita, että tämä aihepiiri on ollut itselleni suuren mielenkiinnon kohteena, koska juuri atomismi ja jo kreikkalaisten sille luoma perusta on yhä edelleen säilyttänyt ajankohtaisuutensa, nyt vain muuntuneena "alkeishiukkas- problematiikaksi".
Tämän alueen teoreettisfysikaalinen tutkimus, on yhä edelleen intensiivisen tieteellisen työskentelyn alaisena laajentuneena nyt myös avaruustutkimuksen ja kosmologian piiriin. Osaltaan se nyt myös huipentuu niissä valtaisissa laiteresursseissa, jotka esimerkiksi Euroopan LHC:n tai Yhdysvaltain Fermilabin ym. jättimäiset hiukkaskiihdyttimet ovat tälle tärkeälle alalle tuoneet. Ongelmaksi tieteessä ja fysiikassa eritoten on usein historiassa ollut teorian jääminen "jälkeen" ja sitten sen saattaminen ajantasaiseksi suunnattomien uusien "atomististen tietojen" suhteen.
Liitän tähän vielä erään mielenkiintoisen lainauksen:
"Jos todella ymmärtää kvanttimekaniikan keskeisen sisällön ja sen välttämättömyyden maailman rakenteessa, se pitäisi pystyä ilmaisemaan yhdellä selkeällä, yksinkertaisella lauseella... Tieteen vallankumouksellisinta keksintöä ei ole vielä tehty! Eikä sitä tehdä kvanttia kyseenalaistamalla, vaan paljastamalla se äärimmäisen yksinkertainen asia, jonka seuraus kvantti on.”
John Wheeler, (Von Bayer: ”Kesytetty atomi”, s. 229, Art House, 1993).
ESITTELY:
Jyväskylän yliopiston Marx-tutkija, filosofi Olli-Pekka Moisio painottaa myös sitä, kuinka Marx oli syvästi huolissaan ihmisen ja luonnon välisten suhteiden muutoksesta.
- Marxin huoli ihmisen ja luonnon suhteiden muutoksesta kapitalismin ja teollistumisen kehityksessä juontaa tähän teokseen. Tämän teoksen julkaiseminen on todellinen kulttuuriteko. Siitä kiitos SoPhille!, tähdentää Moisio.
Karl Marx: Demokritoksen ja Epikuroksen luonnonfilosofian ero. Toimittaneet SoPhi ja Karl Marx -seura. Suomentanut Jukka Heiskanen. Nidottu, n. 240 s. Minerva Kustannus Oy, Jyväskylä, 2005.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43159/952-5591-02-6.pdf?sequence=1
